Mun silmät erottaa sudet lampaan asust. tekis mieli repii niilt hampaat suust.
Ja tätä tapahtuu harva se päivä. onneks mieli tuottaa raitoja harmaaseen päivään.
Ne on mun arkeni väriläiskiä. voispa elää päivän, ettei välittäis mistään.
Mut mä kannan maapalloo hartioillani, ja mun täytyy tarkoin vartioida sit.
Se on tehtävänä ehkä vähän vaikee. ku tuntuu, et mun pää on liian pieni tähän kaikkeen.
Enemmän sattuu, mitä enemmän mä ajattelen. ajat etenee, mut maailma pysyy paikallaan.
Mä kelaan pitkään, teen kärpäsistä härkäsii. seinät kaatuu päälle ja mun pääni painuu ämpäriin.
Nää ei pärjää ilman mua, en haluu jättää niit, mut tää meno mättää niin, et mun pää räjähtää siit

Liian paljon painoo asten hartioil. en venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit.
Pohjantähden alla tunteemme kitketään, ja lapsi mun sisäl saa yksinään itkeä.
Liian paljon painoo asten hartioil. en venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit.
Mä en venaa mitään, makaan vaan sängyllä, makaan vaan sängyllä, makaan vaan sängyllä.

Onneks on yks, jonka kaa kannatella maailmaa. joka vie mult jalat alta vaik pyytämäl tanssimaan.
Ja vaik mä astuisin varpailles. sun hammasharja mätsää mun kylppäriin parhaiten.
Katon syvälle silmiisi sinisiin, eikä täl hetkellä maailmas oo muita ihmisii.
Nyt on vaan me, anteeks, etten uskonu, et sateenkaaren pääs ois aarret.
Luojan kiitos, mä olin väärässä. me ollaan täs tänään. (täs tänään)
Pyyhi kyyneleet, pyyhi beibi kyyneleet. pyyhi ne mun hihaan ennen ku tää ilta kylmenee.
Mä haluun nähdä revontulet lapissa, punasen auringon laskemassa afrikas.
Mutten niitä nää yksin vaan sun kanssa. lähettäis jo vittuun täält, tääl on niin tunkkasta.

Liian paljon painoo asten hartioil. en venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit.
Pohjantähden alla tunteemme kitketään, ja lapsi mun sisäl saa yksinään itkeä.
Liian paljon painoo asten hartioil. en venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit.
Mä en venaa mitään, makaan vaan sängyllä, makaan vaan sängyllä, makaan vaan sängyllä.

Liian paljon painoo asten hartioil. en venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit.
Pohjantähden alla tunteemme kitketään, ja lapsi mun sisäl saa yksinään itkeä.
Liian paljon painoo asten hartioil. en venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit.
Mä en venaa mitään, makaan vaan sängyllä, makaan vaan sängyllä, makaan vaan sängyllä.